sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kukkia Suruun...



Asetelmien teko jatkui menneellä viikolla surusidonnalla ja teimme surulaitteen. Surulaitteelle on omanlaisensa kahva johon kukkasieni kiinnitetään. Viimeaikoina on ollut kovasti painostusta kirkkojen suunnalta kukkien suhteen. Jotkut kirkot ovat ryhtyneet puhumaan ns. yhden kukan politiikasta, eli vainajan muistoksi pitäisi olla vain yksi kukka. Tätä  - minun mielestä vaatimusta - he perustelevat heidän mielestään heille koituvilla suurilla jätemaksuilla. Pääsääntöisesti surulaitteiden kahvat ovat muovia ja niissä on pala rautalankaa, jolla rusetti ja kortti on ankkuroitu kiinni surulaitteeseen. Kahva itsessään on muovia, joten sen voi laittaa energiajätteisiin yhdessä sienen kanssa.

Nykyään on olemassa ns. ekologisia laitekahvoja, mutta niiden kehittely on vielä vaiheessa.
Asia on aika arka ja laittaa kyllä surevat omaiset pahaa ahdinkoon. Kumpi on tärkeämpi; kirkon jätemaksut vai kuollut omainen?

Pääsääntöisesti omaiset kuitenkin haluavat muistaa vainajaa kauniisti ja varsinkin lähiomaiset monesti tilaavat juuri surulaitteen surukimpun sijaan.

Surulaite voi olla muutakin kuin tekemämme pisaranmuotoinen. On sydämenmuotoisia, pyöreitä ja seppeleitä, mutta tekemämme pisara lienee suosituin; muistuttaahan se kyyneltä.


Saimme tarvittavien kukkien määrät. Värimaailman sai jokainen itse päättä. Peruskukkana oli neilikka ja lisäkekukat sai sitten valita kahdesta vaihtoehdosta.

Opettajan tekemä

Lukitsimme kukkasienen kahvaan varuiksi narulla, koska koulussa nuo kahvat ovat monikäyttöisiä ja lukitusmekanismi löystyy käytössä. Luulen, että tekisin sen muutenkin, ihan vain varmuudeksi...

Jotta saimme jotain perspektiiviä laitteen kokoon, teimme sen ns. sanomalehden kokoisen paperiarkin päällä. Ja nyt tarkoitan sanomalehdellä sellaista 'vanhanaikaista' kokoa, en uutta tabloidia.
Asetimme kahvan alareunaan arkin keskelle ja sen mukaan aseteltiin ns. pohjavihreät, joilla saimme aikaan halutun pisaran muodon.
Välillä käänsimme kahvan ylösalaisin ja peitimme vihreillä myös ns. nurjan puolen niin, ettei kehikon reunoja vierestä näkynyt läpi.

Minun käteni jälkeä.
Kun pohjatyöt oli tehty, ryhdyttiin asettelemaan itse kukkia. Jälleen piirros taululle, mistä ryhdytään liikkeelle. Jokaisella kukalla on oikeastaan ennaltamäärätty paikka, jotta asetelman rytmi ja muoto säilyy.

Opettaja ensin...

Kun reunus-ja keskikukat on aseteltu, loput kukista astellaan paikoilleen niin, että saa sen halutun muodon. Myös kukkien asettelussa on ajateltava jokin järjestys, eli miten sijoittaa eri kukat niin, että harmonia säilyy. Kukasientä ei saanut näkyä, eli sitä mukaan kun asetteli kukkia, piti myös lisätä vihreää peittämään sieni.
Ennenkuin kukkalaite on täysin valmis, tehtiin siihen rusetti ja rusetista roikkumaan langat, joihin muistokortti sitten kiinnitetään. Tämä rusetti-lanka-systeemi lukitaan laitteeseen rautalangalla. Sen unohdin ihan kokonaan kuvata....

Minun käteni jälkeä...
 Kun taas olimme muutaman tunnin väkertäneet asetelmien parissa asettelimme tekeleet värien mukaan ryhmiin ja opettaja katsasti ne kaikki läpi. Tuntui olevan tyytyväinen tekeleisiimme, olivathan nää ihka ensimmäiset..


Koska meillä alkoi talviloma, niin saimme ottaa suruasetelmat kotiin viemisiksi. Saimme myös purkaa asetelmat ja viedä vain kukat kotiin.
Hieman outoa oli ajella kotia kohti takapenkillä tällainen, mutta halusin näittää kotona ihan livenä, millainen on surulaite ja millaista jälkeä saan aikaan.


Lopulta purin laitteen ja tein niistä pienet kimput.


Meillä kävi vieraita viikonloppuna ja ihmettelivät kuka on kuollut. Sanoin, että varmaan joku jossain. Olkoon tämä hänen muistolleen.

Tämänkin astelman teko oli kivaa, mutta haastavaa. Ei tapahtunut ihan tuosta vaan.  Sain opettajalta kehuja: olen oppinut viime kerrasta ja sain asetelmasta ilmavan. Tosin syynä lienee annettujen kukkien määrä. Mielestäni olisin voinut pariin-kolmeen kohtaan laittaa vielä kukan vihreiden sijaan...

Niin ja se kukkatentti meni muuten kiitettävin arvosanoin läpi. Ja vaikka lomaviikot alkaakin, niin lomailun ohella opettelen nyt vuorostaan ruukkukasveja tunnistamaan....taitaa olle kolmen viikon päästä tentti ja reilu 120 kasvia pitäis osata...
Ja yksi powerpoint esityskin pitäisi rustata kasvituholaisista....
Mutta muistan kyllä lomaillakin, viimeistään kun Juniorin loma alkaa.

Oikein mukavia lomasäitä, niille jotka nyt lomailevat. Ja tietenkin kaikille oikein mukavaa uutta alkavaa viikkoa. Taas olemme viikon lähempänä kevättä!

- Satu -


22 kommenttia:

  1. Upeat värit, hyvin oot suoriutunut sekä kokeesta että sidonnoista! Luonnonlahjakkuus ♥
    Mukavaa lomaviikkoa ja hetkiä opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiccu <3 Entiedä tuosta luonnonlahjakkuudesta, mutta yritys ja motivaatio on niin kova :D
      Kiitos, mukavaa viikonjatkoa ja pysy lämpöisenä <3

      Poista
  2. Kaunis!
    Mielenkiintoista nähdä alusta alkaen miten tuollainen surulaite tehdään, ei nimittäin ollut tätä ennen aavistuskaan. Eli paljon työtä näyttää olevan että saa upean lopputuloksen. Ja sinä olet kyllä oikealla alalla!
    Kivaa viikkoa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam <3 Ihan käsityötä on alusta loppuun ja minä niin tykkään väkertää kaikenlaista ;) Kiitos, toivon, että tämä olisi mun juttu.

      Talvista viikkoa sinulle, älä palele <3

      Poista
  3. Tulipa kaunis surulaite. Mukavaa nähdä vähän normaalista poikkeavia värejä tässä. Tuntuu, että aina on vain valkoista ja punaista enimmäkseen surulaitteissa. Vähän päälle viikko sitten olin hautajaisissa, joissa oli jokaiselle vain yksi ruusu laitettavaksi arkun eteen asetettuun maljakkoon. Oli outoa mennä hautajaisiin, joihin ei itse tullut edes kukkia hankittua. Kuulemme kun polttohautaus, niin näin olitiin toivottu kirkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3 Varmasti yleisin on se valko-punainen tai sini-valkoinen. Täysin punaisiakin on paljon. Nykyään onneksi uskalletaan jo toivoa vainajan omia lempikukkia. Olen nähnyt käytettävän mm. auringonkukkia...
      Tuo kirkon 'toive' on juuri tuo mainitsemani syy. Vaikka olisi polttohautaus, niin silloin voi kukat viedä esim juhlatilaan mukanaan tai omaisen kotiin ( näin tehtiin kun olin syksyllä hautajaisissa). Sitä jäin miettimään, miten sitten kun uurna lasketaan. Onko silloin mitään kukkia? Täytyykin ottaa selvää...

      Mielekästä työviikkoa sinulle. Pysy lämpöisenä <3

      Poista
  4. Ooo, olipa mielenkiintoista nähdä miten surulaite syntyy! En ole koskaan tainnut osata edes ajatella asiaa. Eikä vaikuta tosiaankaan helpolta hommalta, mutta upean lopputuloksen sait aikaiseksi haasteesta huolimatta! Tuollainen surulaite kunnioittaisi kauniisti läheisen ihmisen arkun päällistä... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna <3 Juuri tuo, että saisi symmetrian pysymään joka suuntaan on haastellista, mutta juuri siksi tästä tykkään. Kukat ovat aika kiitollisia, mutta osaavat myös vängetä vastaan ja niitä täytyy osata käsitellä kunnioittaen. Muuten ei onnistu mikään ;)

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle <3

      Poista
  5. Kaunis lopputulos, tuokin taito on tärkeää hallita, monille hautajaisten kukkalaitteet ovat merkityksellinen osa hautajaisia, ei ole samantekevää, minkälainen kimppu arkulle lasketaan. Hienoa, että olet innostunut opiskelustasi, ja kiva, että tentti meni noin upeasti! Mukavaa hiihtolomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku <3
      Olen samaa mieltä kukkien tärkeydestä hautajaisissa. Kukat ovat varmasti monella osa suruprosessia.

      Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle !

      Poista
  6. Voi miten kaunis ja upean värinen kimppu!
    Onnea hyvästä koetuloksesta!
    Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Yritän tehdä aina erivärisiä juttuja :)
      Kiitos ja aurinkoa viikonloppuusi <3

      Poista
  7. Tosi kaunis surulaite! Hyvää lomaa ja tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu <3
      Aurinkoista loppuviikkoa!

      Poista
  8. Hei, teet arvokasta työtä ja pidän suhtautumisestasi ja paohtimisestasi surulaitteen suhteen. Monelle viimeinen kukkakimppu rakkaan vielä "läsnäollessa" on tärkeä sillä moni haluaa kukkalaitteen miellyttävän poistunutta, kuin viimeinen lahja. Näistä haikeistakin lauseista huolimatta toivon kukkailulle hienoa jatkoa ja toivotan aurinkoista viikonloppua sinulle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla kauniista kommentistasi ja kiva kun poikkesit blogiini. Itse olen huomannut kuinka moni miettii jurri sen poisnukkuneen lempikukkia ja värejä surulaitetta tai kimppua tilatessa. Todellakin kuten sanoit, toivotaan, että kimmpu olisi se viimeinen lahja ja 'lahjan saajalle' mieluinen sellainen <3
      Kiitos, aurinkoa myös sinun viikonloppuusi. Minulle nuo pakkasasteet voisi olla hiemna alhaisemmat ;)

      Poista
  9. Hieno asetelma, vaikka eipä tuota taikauskoisena ehkä uskaltaisi kokonaisena kotiin viedä. Ihanat värit valitsit asetelmaan!

    https://vaylantyar.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit ja piipahdit blogissani <3
      Kun tein surulaitetta niin tiesin, että miehen vanha tädin tapainen oli todella huonossa kunnossa sairaalassa. Laitoin miehellekin kuvan ja sanoin tuovani laitteen kotiin. No nyt 'mummeli' paahtaa jo täysillä eteenpäin, ei siis vaikuttanut hänen toipumiseensa tai sitten juuri siksi hän toipui :) Mene ja tiedä..

      Ihanaa pakkasviikkoa sinulle <3

      Poista
  10. Hienoa jälkeä sait aikaan! Mulla oli muuten ihan sama fiilis, kun ajelin surulaite matkassa kotiin! :D On hauska seurata, miten eri lailla teille opetetaan. Siis paljon tarkemmin kuin meille. Meillä ei esim. missään vaiheessa määritelty noin tarkasti käytettäviä materiaaleja. Surulaite oli oikeastaan ainoa, jossa pääkukat tuli annettuna, muuten säädettiin aina niin kuin parhaaksi näimme. Kieltämättä toisinaan olisi voinut olla helpompaa, jos ohjeistus olisi ollut tarkempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kun nyt muistaisi tämän etäjakson jälkeen taas mitä on jo oppinut ;) Hauska vertailla näitä meidän opiskeluja vaikka eroa on vain se puoli vuotta. Taitaa olla jokaisella opettajalla - onneksi- se oma tyyli :) No säätäminen on kyllä ihan kivaa :D
      Nähdään taas ensi viikolla <3

      Poista
  11. Todella kaunis <3 Ja hienot pienet kimput myös! Voi tuo todella vaatii taitoa. Kiva seurailla kehittymistäsi. Etenkin kun alusta saakka olet minun mielestä tehnyt käsittämättömän hienoja asetelmia kukista, niin mihin vielä päädytkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kananen <3 Taito karttuu harjoittelulla ja tavoitteita täytyy aina olla ;)

      Ihanaa viikonloppua teille <3

      Poista

Kiitos blogivierailusta ja suurkiitos kommentista!

Tervetuloa Sataan Sävyyn Vihreää...

...Uuteen blogiini. Olen ollut niin elämässäni, kuin tässä bloggauksessakin, murrosvaiheessa. Ihka ensimmäinen blogini Talossa no 2...