sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kukkia Suruun...




Asetelmien teko jatkui menneellä viikolla surusidonnalla ja teimme surulaitteen. Surulaitteelle on omanlaisensa kahva johon kukkasieni kiinnitetään. Viimeaikoina on ollut kovasti painostusta kirkkojen suunnalta kukkien suhteen. Jotkut kirkot ovat ryhtyneet puhumaan ns. yhden kukan politiikasta, eli vainajan muistoksi pitäisi olla vain yksi kukka. Tätä  - minun mielestä vaatimusta - he perustelevat heidän mielestään heille koituvilla suurilla jätemaksuilla. Pääsääntöisesti surulaitteiden kahvat ovat muovia ja niissä on pala rautalankaa, jolla rusetti ja kortti on ankkuroitu kiinni surulaitteeseen. Kahva itsessään on muovia, joten sen voi laittaa energiajätteisiin yhdessä sienen kanssa.

Nykyään on olemassa ns. ekologisia laitekahvoja, mutta niiden kehittely on vielä vaiheessa.
Asia on aika arka ja laittaa kyllä surevat omaiset pahaa ahdinkoon. Kumpi on tärkeämpi; kirkon jätemaksut vai kuollut omainen?

Pääsääntöisesti omaiset kuitenkin haluavat muistaa vainajaa kauniisti ja varsinkin lähiomaiset monesti tilaavat juuri surulaitteen surukimpun sijaan.

Surulaite voi olla muutakin kuin tekemämme pisaranmuotoinen. On sydämenmuotoisia, pyöreitä ja seppeleitä, mutta tekemämme pisara lienee suosituin; muistuttaahan se kyyneltä.



Saimme tarvittavien kukkien määrät. Värimaailman sai jokainen itse päättä. Peruskukkana oli neilikka ja lisäkekukat sai sitten valita kahdesta vaihtoehdosta.

Opettajan tekemä

Lukitsimme kukkasienen kahvaan varuiksi narulla, koska koulussa nuo kahvat ovat monikäyttöisiä ja lukitusmekanismi löystyy käytössä. Luulen, että tekisin sen muutenkin, ihan vain varmuudeksi...

Jotta saimme jotain perspektiiviä laitteen kokoon, teimme sen ns. sanomalehden kokoisen paperiarkin päällä. Ja nyt tarkoitan sanomalehdellä sellaista 'vanhanaikaista' kokoa, en uutta tabloidia.
Asetimme kahvan alareunaan arkin keskelle ja sen mukaan aseteltiin ns. pohjavihreät, joilla saimme aikaan halutun pisaran muodon.
Välillä käänsimme kahvan ylösalaisin ja peitimme vihreillä myös ns. nurjan puolen niin, ettei kehikon reunoja vierestä näkynyt läpi.

Minun käteni jälkeä.
Kun pohjatyöt oli tehty, ryhdyttiin asettelemaan itse kukkia. Jälleen piirros taululle, mistä ryhdytään liikkeelle. Jokaisella kukalla on oikeastaan ennaltamäärätty paikka, jotta asetelman rytmi ja muoto säilyy.

Opettaja ensin...

Kun reunus-ja keskikukat on aseteltu, loput kukista astellaan paikoilleen niin, että saa sen halutun muodon. Myös kukkien asettelussa on ajateltava jokin järjestys, eli miten sijoittaa eri kukat niin, että harmonia säilyy. Kukasientä ei saanut näkyä, eli sitä mukaan kun asetteli kukkia, piti myös lisätä vihreää peittämään sieni.
Ennenkuin kukkalaite on täysin valmis, tehtiin siihen rusetti ja rusetista roikkumaan langat, joihin muistokortti sitten kiinnitetään. Tämä rusetti-lanka-systeemi lukitaan laitteeseen rautalangalla. Sen unohdin ihan kokonaan kuvata....

Minun käteni jälkeä...
 Kun taas olimme muutaman tunnin väkertäneet asetelmien parissa asettelimme tekeleet värien mukaan ryhmiin ja opettaja katsasti ne kaikki läpi. Tuntui olevan tyytyväinen tekeleisiimme, olivathan nää ihka ensimmäiset..


Koska meillä alkoi talviloma, niin saimme ottaa suruasetelmat kotiin viemisiksi. Saimme myös purkaa asetelmat ja viedä vain kukat kotiin.
Hieman outoa oli ajella kotia kohti takapenkillä tällainen, mutta halusin näittää kotona ihan livenä, millainen on surulaite ja millaista jälkeä saan aikaan.


Lopulta purin laitteen ja tein niistä pienet kimput.


Meillä kävi vieraita viikonloppuna ja ihmettelivät kuka on kuollut. Sanoin, että varmaan joku jossain. Olkoon tämä hänen muistolleen.

Tämänkin astelman teko oli kivaa, mutta haastavaa. Ei tapahtunut ihan tuosta vaan.  Sain opettajalta kehuja: olen oppinut viime kerrasta ja sain asetelmasta ilmavan. Tosin syynä lienee annettujen kukkien määrä. Mielestäni olisin voinut pariin-kolmeen kohtaan laittaa vielä kukan vihreiden sijaan...

Niin ja se kukkatentti meni muuten kiitettävin arvosanoin läpi. Ja vaikka lomaviikot alkaakin, niin lomailun ohella opettelen nyt vuorostaan ruukkukasveja tunnistamaan....taitaa olle kolmen viikon päästä tentti ja reilu 120 kasvia pitäis osata...
Ja yksi powerpoint esityskin pitäisi rustata kasvituholaisista....
Mutta muistan kyllä lomaillakin, viimeistään kun Juniorin loma alkaa.

Oikein mukavia lomasäitä, niille jotka nyt lomailevat. Ja tietenkin kaikille oikein mukavaa uutta alkavaa viikkoa. Taas olemme viikon lähempänä kevättä!

- Satu -


Tervetuloa Sataan Sävyyn Vihreää...

...Uuteen blogiini. Olen ollut niin elämässäni, kuin tässä bloggauksessakin, murrosvaiheessa. Ihka ensimmäinen blogini Talossa no 2...